Viimeiset syöksykierteet

Tämä melko harvinainen, useilla valokuvilla kuvitettu kirja käsittelee suomalaisia lentäjiä, jotka taistelivat jatkosodan aikana Neuvostoliiton asevoimia vastaan ( 25. kesäkuuta 1941 - 19. syyskuuta 1944 ).

Ilmailukirja
Sotako jälleen ?
Kesäkuun aurinko loisti kirkkaana täydeltä terältään. Se lämmitti koko naamansa voimalla lentokentän pintaa saaden maan luovuttamaan sen hiekkaisessa pintakerroksessa. Hiekkaan ja tomuun sekoittunut pieni vesimäärä muuttui näkymättömäksi kaasuksi, joka auringon kuumentaman ilman mukana nousi nopeasti aina kahden, kolmen tuhannen metrin korkeuteen saakka.
Siellä se tiivistyi kosteudeksi, josta syntyi poutapilvi. Pilvi kohoili ja pullisteli kentän päällä yrittäen työntää yläosaansa ylemmäksi ja ylemmäksi ylpein mielin, tietämättä, että sen koko parintuhannen metrin korkuinen rakennelma oli määrätty tuhoutumaan kohta auringon laskettua.
Aurinko oli korkeimmillaan, ja ilma väreili kentän pinnassa venyttäen ja väännellen sen toisessa laidassa kasvavia puita. Perhoset lentelivät lepattavin siivin, kirjosiepot nappailivat niitä ruoaksi poikasilleen. Kimalaiset kiitivät kanervasta kanervaan yrittäen kiskoa sen olemattoman pienen mesitilkan, joka niiden violetin punaisissa kukkasissa sopi olemaan. Niin, oli tyyni, lämmin ja aurinkoinen alkukesän päivä.
Lännesta alkoi kuulua surinaa, joka voimistui nopeasti, ja hetken kuluttua tuhansien hevosvoimien pauhu tärisytti kentän päällä ja ympärillä olevaa ilmaa. Kirjosiepot pyrähtivät kentän laidassa olevien kantokasojen alle piiloon, ja perhosetkin painuivat kanervien sekaan. Poutapilvi vain pullisteli ja pyöristeli ylpeänä muotojaan. Sitä ei järkyttänyt moottorien pauhu, sillä oli omassa itsessään tarpeeksi tekemistä.
Sivun nro 5 teksti.

Heimo Olavi Lampi ( 29. helmikuuta 1920 - 1. kesäkuuta 1998 ) syntyi Hollolassa ( Päijät - Hämeen maakunnassa, Suomi ). Heimo Lampi valmistui ylioppilaaksi Kuopion lyseosta jatkosodan päätyttyä 1945, Ilmasotakoulusta hän oli valmistunut jo 1940.
Jatkosodan alkaessa 25. kesäkuuta 1941 Heimo Lampi saavutti ensimmäiset ilmavoittonsa. Brewster - hävittäjäkoneilla varustettu Lentolaivue 24:n toinen lentue, johon Heimo Lampi kuului, oli sijoitettuna Selänpään kentälle. Lentue hälytettiin torjumaan venäläistä 27:n SB - 2 - pommikoneen muodostelmaa, joka lähestyi Heinolaa. Ensimmäisinä ilmaan ehtineet Lampi ja ylikersantti Eero Kinnunen pudottivat muodostelmasta kumpikin 2 ½ konetta. Heimo Lampi palveli koko sodan ajan samassa laivueessa, ja sodan päättyessä hänellä oli tilillään 14 ilmavoittoa. Ratkaisutaisteluiden aikana 20. kesäkuuta 1944 Heimo Lampi pudotti yhden päivän aikana kolme viholliskonetta.
Hän suoritti ylemmän oikeustutkinnon Helsingin yliopistossa 1948. Lakimieheksi valmistuttuaan Heimo Lampi eteni hovioikeuden esittelijästä ja asianajotoimiston avustajan tehtävistä tuomariksi, ensin hovioikeudenneuvokseksi Itä - Suomen hovioikeuteen ja edelleen korkeimman oikeuden jäseneksi vuonna 1968. Hänet nimitettiin vasta perustetun Kouvolan hovioikeuden ensimmäiseksi presidentiksi 1978.
Heimo Lampi toimi vuosia Kotimaa - lehden kolumnistina.
Heimo Lampi oli 1990 - luvulla aloitteentekijänä jatkosodassa pudonneen suomalaisen Brewster 239 - koneen nostamiseksi. Hänen avustajinaan olivat tytär Marja Lampi ja sukeltaja Timo Nyman avustajineen sekä venäläinen ilmailuharrastaja Vladimir Prytkov ryhmänsä kanssa.
Heimo Lampi kuoli Helsingissä ( Uudenmaan maakunta, Suomi ) 78 - vuotiaana.
Hän on kirjoittanut useita kirjoja, tässä on joitain nimikkeitä : - ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi ( 1960 ), Hylätty miljoona ( 1982 ), Hyvästi Sortavala ( 1988 ), Tutun tuomarin valitut ( 1991 ).
( lähde : Wikipedia )
Yrjö Olavi ’ Pappa ’ Turkka ( 29. tammikuuta 1909 - 19. helmikuuta 1991 ) syntyi Savitaipaleessa ( Etelä - Karjalan maakunta, Suomi ). Hänen isänsä oli Rafael Turkka ( hollantilainen ennen sukunimen nimeämistä ). Ottaen huomioon, että hänen isänsä oli suorittanut korkeakoulututkinnon agrologiassa, on huomattavaa, että Yrjöllä oli vain neljä vuotta pakollista peruskoulutusta, joka on jokaisen lapsen perusminimitys tuolloin. Yrjö Turkka ilmoittautui vapaaehtoiseksi asevelvollisuuteen vuonna 1926 ( mahdollisessa iässä 17 vuotta ) Uttin maalentokoneiden escadressa. Hän koulutettiin apumekaanikkona ja suoritti pakollisen tehtävänsä. Hän kuitenkin ilmoittautui ilmavoimien palvelukseen mekaanikkojen koulutusta varten ja työskenteli mekaanikkona Utti - lentotukikohdassa vuosina 1928 - 1930.
Sitten Lance Corporal - luokassa hän haki lentäjäkoulutusta, hänet hyväksyttiin ja hän sai siipiään 22. päivänä. Alkuperäinen kersantti Turkka lähetettiin hävittäjälentueeseen LLv 24, joka oli varustettu Gloster Gamecocksilla. Hän eteni riveissä, hänet ylennettiin vanhemmaksi kersantiksi vuonna 1933, ilmapäälliköksi kersantiksi vuonna 1935 ja lopulta lentomestariksi ( optiupseeriksi ) maaliskuussa 1939. Laivue oli nyt varustettu Fokker D.XXI - hävittäjillä. Hän oli naimisissa 30 - luvun alkupuolella neiti Hjördis Calamniuksen kanssa. Heillä oli kolme poikaa, jotka syntyivät vuosina 1933, 1936 ja 1942.
Yrjö Turkka sai lempinimensä ’ Pappa ’ heti, kun hän oli menettänyt tarpeeksi hiuksia 30 - luvulla.
Talvisota
Talvisodan aikana ’ Pappa ’ Turkka oli LeLv24 : n ensimmäisen lennon lentäjä ja hänen laivuejohtajaansa luotettava siipimies, kunnes hänet siirrettiin johtamaan toista lentoa. Yrjö Turkka saavutti ensimmäisen vahvistetun voitonsa 23. joulukuuta 1939.
Yrjö Turkka oli poistanut itsensä talvisodasta niin, että majuri Magnusson piti häntä kelvollisena ylennettäväksi Ensigniin, mutta ’ Pappa ’ kieltäytyi heti, kun ’G’ mainitsi tästä yksityisesti. Yrjö Turkka sanoi :

’ Herra, älä pilaa kunniamaininta päällikköä. Kuvittele kaljupääpäinen lippu - jopa tynnyri - urkurin apina nauraa hänelle! ’

Uusi sota 25. kesäkuuta 1941 LeLv24 : n ensimmäinen lento sijaitsi Selänpäällä taisteluvalmiudessa. Sotaa ei ollut julistettu, mutta Saksan armeija oli tunkeutunut Neuvostoliittoon muutama päivä ennen ja maa oli kriisissä. Noin klo 07.10 puhelin soi ja lennon komentaja sai ryöstökäskyn pommittajien sieppaamiseksi Voikkaassa. Yrjö Turkkan Brewster oli pysäköity aivan kahden risteävän kiitotien päähän. Hän lähti ensimmäisenä, lensi Voikkaan yli, sitten Kuusankosken, lopulta hän tarkisti Inkeroisen ja näki vain pomminkraatterit, jotka hän ilmoitti tukikohtaan ja palasi. Vihollinen oli myös pommittanut ja palannut takaisin. Päivän loppuun mennessä Yrjö Turkka sai hyvityksen vain yhdestä tappamisesta ( hänen lentomiehensä sanoi, että hän antoi toisen tappamisen tulokkaille itseluottamuksen lisäämiseksi ). Neuvostoliiton joukkoja vastaan käydyn sodan aikana Yrjö Turkka lensi noin 350 operaatiota ja sai 15 voittoa sekä 4 jaettua voittoa.
Heinäkuussa 1944 Yrjö Turkka lähetettiin ohjaajaksi kouluttamaan vaihto-lentäjiä lennättämään Messerschmitt Bf 109G jäljellä olevan Uttin sodan ajan.
Hän erosi F.A.F. palvelu 16. toukokuuta 1947. Siviili - ura Yrjö Turkka työskenteli pilottina kansallisessa metsäyhtiö Enso - Gutzeit OY : ssä Laitaatsillassa lähellä Savonlinnaa. Hän lensi tasavallan merenkulkijoiden sammakkoeläintä Saimaan järvijärjestelmän alueella hoitamaan puun kelluvia toimintoja avovesikauden aikana. Hän rakasti lentämistä, hänellä ei ollut ongelmia sopeutua siviilielämään. Erityisesti hän nautti siitä, että hän pystyi lentämään rauhallisesti kauniin järvimaiseman yli ’ pelkäämättä ketään aikovansa vetää konekiväärejään selkäni taakse ’. Hän kirjautui yli 4000 tuntia vuosina 1947 - 1974. Hän oli kuitenkin osa - aikainen lentäjä vasta vuodesta 1949. Hänelle myönnettiin myös siviili - kapteeni. Hänen harrastuksensa olivat uinti, kalastus ja metsästys.
Yrjö Turkka kuoli Savonlinnassa, 82 - vuotias.
( lähde : Ciel de Gloire, Wikipedia )